Usein kysytyt kysymykset
POSTIMERKKIEN SÄILYTYS – YLEISMUOVIT VAARALLISIA?
Postituoreiden merkkien säilyttämisessä on monia vaaroja. Vanhat säiliökirjat (1960-1970-luvuilla valmistetut) sisältävät usein ns kemiallisia pehmittäjiä, jos niissä on kirkkaat, muoviset taskut. Mikäli merkkejä säilyttää säiliökirjasssa, ne kannattaa pitää pergamiinitaskuisessa säiliökirjassa, eli sellaisessa jonka taskut on valmistettu läpikuultavasta paperista.
Osa yleismuoveista on valmistettu sellaisia menetelmiä käyttäen, että niissä on ”syövyttäviä” aineosia, jotka pidemmällä aikavälillä saattavat ”syödä” merkistä värit ja pehmittää merkin pintaa. Tällaiset yleismuovit eivät myöskään hengitä samalla tavalla, kun keräilytarkoitukseen valmistetut. Tämä koskee niin postimerkkien kuin kuorienkin säilytystä. Merkit ja kuoret tulisi säilöä niille tarkoitettuihin kansioihin.
Toinen vaara liittyy lämpötilaan. Merkkien pitäisi olla tasaisessa huoneenlämmössä, ja huoneiston ilmankosteus pitäisi olla kohtalaisen vakio. Mikäli merkkejä säilytetään melko kosteissa tiloissa tai tiloissa, joissa ilmankosteus välillä nousee suureksi, merkkien liima kärsii. Merkit saattavat liimaantua toisiinsa tai käpristyä mutkalle. Samoin voi käydä, jos merkit altistuvat liian kuumalle (Esim. suora auringonvalo). Kahta postituoretta merkkiä ei ole hyvä säilyttää päällekkäin. Tällöinkin ne saattavat liimaantua kiinni toisiinsa.
MISTÄ TUNNISTAA POSTIMERKIN ARVON?
Kaikki maailman postimerkit on luetteloitu. Hinnat ovat kauppiaiden myyntihintoja, ja keräilijöiden saamat käytännön hinnat ovat noin 30 – 50 % mainituista luettelohinnoista. Toki merkin laatu ja mahdolliset erikoisuudet (painosmäärä, kysyntä/tarjonta yms.) vaikuttavat voimakkaasti hintaan. Mitään yksiselitteistä sääntöä ei näin ollen ole merkin arvon tunnistamiseksi.
MIKÄ ON HARVINAISIN POSTIMERKKI?
Maailman harvinaisimpana postimerkkinä pidetään Brittiläisessä Guayanassa vuonna 1856 ilmestynyttä yhden sentin ruusunpunaista merkkiä. Sitä tunnetaan vain yksi kappale. Jos se tulisi myyntiin, sen hinta liikkuisi miljoonan euron tienoilla. Muutamia muitakin postimerkkejä tunnetaan vain yksi kappale. Tällainen on esimerkiksi Ruotsin kolmen skillingin keltainen värivirhepainama vuodelta 1855.
MITEN LÖYDÄN ETSIMÄNI POSTIMERKIN JA MIKÄ SEN ARVO ON?
Keräilijöiden avuksi on julkaistu postimerkkiluetteloja. Ne ovat pienestä koostaan huolimatta melkoisia tietovarastoja. Niissä on tietoa mm. merkkien painosmääristä, painotekniikasta ja paperilaaduista. Niissä on myös paljon ei filateelista faktaa, kuten tiedoa merkin kuvaaiheesta ja merkin suunnitelleesta henkilöstä – niin ja se hintakin. Luetteloissa on usein esitelty myös muut postaaliset tuotteet kuten Postimerkkivihot ja Automaattimerkit.
Näitä luetteloita saa lainaksi kirjastoista. Innokkaimmat keräilijät voivat ostaa luetteloita omaksi keräilyyn erikoistuneista liikkeistä tai tilaamalla kirjakauppojen kautta.
Jotta merkin löytää luettelosta, on merkin julkaisumaa tunnistettava. Useimmat maat ovat helppoja tunnistaa mutta joukossa on erikoisuuksia. Linkkilistoiltamme löytyy apua tähänkin pulmaan. Maan tunnistuksen jälkeen merkistä voi etsiä vuosilukua (leimassa tai itse merkillä), jonka perusteella pääsee jo hyvin lähelle. Jos merkistä ei löydy vuositietoa, voi luetteloa selaamalla maan kohdalta löytää etsimänsä.
Kun löytää merkin, löytää myös merkin arvon. Hinnat ovat kauppiaiden myyntihintoja, ja keräilijöiden saamat käytännön hinnat ovat noin 30 – 50 % mainituista luettelohinnoista.
MISTÄ LÖYDÄN TIETOA SUOMALAISISTA POSTIMERKEISTÄ?
Kaikki Suomen postimerkit on luetteloitu useissa luetteloissa. Merkit löytyvät kokomaailma luetteloista sekä vain suomea käsittelevistä luetteloista. Vain suomalaisia merkkejä käsitteleviä luetteloita on kaksi, LAPE ja NORMA. Nämäkin luettelot löytyvät kirjastosta.
MINULLA ON KÄYTTÄMÄTÖN PUOLUSTUSVOIMAT ”KENTTÄPOSTIA” POSTIMERKKI. ONKO SILLA KERÄILYARVOA?
Kenttäpostimerkkejä julkaistiin Suomessa toisen maailmansodan aikana yhteensä 7 erilaista. Kenttäpostimerkkejä, maksullisia ja maksuttomia, käytettiin jatkosodan aikana ainoastaan kotoa rintamalle päin. 1939 – 1944 ei kertaakaan tarvittu kirje- ja korttilähetyksissä merkkejä rintamalta postia lähetettäessä.
Lapin sodassa käytettiin ns. sotilaspostimerkkejä rintamalta kotiinpäin. Ensimmäisten viiden (KP1-7 (variaatiot)) merkin hinnat ovat noin 0,50 euroa kappaleelta, koska kyseisten merkkien painosmäärät olivat suuria. Esimerkkinä voidaan mainita vuoden 1943 merkkiä painettiin vihreänä 15,5 miljoonaa kappaletta ja violettina 20 miljoonaa kappaletta. Viimeiset kaksi kenttäpostimerkkiä julkaistiin vuosina 1963 (KP8) ja 1983 (KP9). Näiden hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin edellisten (luettelossa 80 – 120 euroa).
OLEN PERINYT ISOISÄLTÄNI POSTIMERKKIKOKOELMAN JA HALUAISIN TIETÄÄ KOKOELMAN ARVON. KENEN PUOLEEN MINUN TULISI KÄÄNTYÄ? POSTIMERKKIEN MYYNTI
Tällä hetkellä paras tapa arvioituttaa isompi kokoelma, on viedä se postimerkkikauppiaan luokse, joka antaa oman hinta-arvion. Hyvältä kauppiaalta saa aina luotettavan hinta-arvion. Vaihtoehtoisesti kokoelmaa voi näyttää tunnetulle keräilijälle (esim. postimerkkikerhojen kautta), joka osaa myös antaa oman näkemyksensä kokoelman arvosta.
Kokoelman myynti tilanteessa kannattaa yhteyttä ottaa eri huutokauppoihin, jotka osaavat antaa tietoa myyntihinnasta tai mahdollisesti voivat hoitaa kokoelman myynnin kokonaisuudessaan. Postimerkkikauppiaita löydät linkkikokoelmastamme.