Filatelia eli postimerkkeily tarkoittaa postittamiseen liittyvien asioiden kuten postimerkkien, postileimojen, postilähetysten ja muiden postin historiaan liittyvien elementtien keräilyä ja tutkimista. Kaikkia filateelisia keräilykohteita voi kerätä monin eri tavoin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aloittaakseen filatelian, keräilijän ei tarvitse sukeltaa mihinkään valmiiseen keräilymalliin vaan jokainen keräilijä voi kerätä juuri niitä filateelisia kohteita mitä hän itse haluaa. Tästä huolimatta filatelia voidaan jakaa keiräilykohteiden mukaan mukaan eri osiin.

Filatelian osa-alueita

Perinteinen filatelia on filatelia muoto, josta koko filatelia oikeastaan lähti liikkeelle1860-luvulla. Alunperin keräilijät keräilivät postimerkkejä maailmanlaajuiselta alueelta, mutta merkkimäärien kasvaessa kuvioihin tuli maakohtainen keräily. Edistyneemmät keräilijät alkoivat perinteisen postimerkkien keräilyn lisäksi tehdä tutkimuskokoelmia, joissa pureudutaan postimerkin syntyyn ja tuotantoon liittyvään historiaan. Tavoitteena on ikäänkuin löytää historia kerätyn postimerkin kylkeen. Nykypäivänä perinteisen filatelian kokoelmilta toivotaan tarinallisuutta, eli juurikin tuota historian liittämistä postimerkkikokoelmaan tarinan muodossa.

Postihistoria on filatelian muoto, joka pureutuu merkkien sijaan postin kuljetuksien ja käsittelyn historiaan. Merkittävintä postihistorian kokoelmissa on se, että keräiltyjen kohteiden tulee olla kulkenut postin kuljettamana. Tämä tarkoittaa, että postihistorian kokoelmaan ei esimerkiksi hyväksytä leimaamattomia postimerkkejä, vaikka ne harvinaisia olisivatkin. Leimatut postimerkit puolestaan ovat tervetulleita postihistorian kokoelmaan, sillä leimattua postimerkkiä on kuljetettu postilla. Postimerkkien lisäksi postihistorian kokoelmiin voidaan kerätä kaikkea posti toimintaan suoranaisesti liittyviä materiaaleja, kuten leimattuja kirjelähetyksiä tai pakettikortteja. Postihistoriaa voi keräillä alueellisesti tai kategorisesti. Alueellista keräilyä voi olla esimerkiksi Suomen rautatieposti ja kategorista keräilyä esimerkiksi koko maailman sensuuriposti. 

Aihefilatelia on filatelian muoto, jossa kerätään alueiden sijaan tiettyjä aiheita esittäviä postimerkkejä. Tarinan kerronnalla on aihefilatelian kokoelmissakin suuri jalansija ja tästä johtuen aihefilatelian keräily on laajentunut postimerkeistä myös muihin filateelisiin materiaaleihin. Kun aihepostimerkkien kylkeen liitetään muun muassa postimerkkivihot ja leimat, saadaan aikaiseksi yhteinäinen tarina avaamaan kyseisen postimerkin historiaa. Kuten filateliassa ylipäänsäkään, ei aihefilateliassakaan ole valmiita rajauksia aiheisiin, joista postimerkkikokoelmia voisi tehdä. Usein aihefilatelian keräilijät keksivät aiheen oman työnsä tai harrastuksensa puolesta.

Avoin filatelia on filatelian muoto, mikä muistuttaa pitkälti aihefilateliaa, mutta merkittävä ero on se, että avoimen filatelian kokoelmiin kerätään myös ei-filateelisia materiaaleja. Avoimen filatelian näyttelykokoelmissa kuitenkin vähintään puolet kokoelman materiaaleista tulee olla filateelisia. Avoimen filatelian kokoelmiin hyväksytään postimerkkien aiheisiin liittyviä postikortteja, valokuvia, rahoja, mitaleita – jopa karkkipapereita. Käytännössä kaikki aiheeseen liittyvä, mikä mahtuu taulun väliin on avoimen filatelian kokoelmaan tervetullutta. 

Ehiöfilatelia on filatelian muoto, missä kerätään ehiöitä eli postikortteja tai kirjekuoria, mihin maksuarvo on painettu valmiiksi. Toisin sanoen ehiöt ovat sellaisia postituskohteita, joihin ei tarvitse erikseen lisätä postimerkkiä. Ehiöt eivät ole uusi keksintö, vaan ehiöiden historia vie yhtä kauas kuin postimerkkienkin.